Runotyttö

 Meidän humalamme

ei tarvitse viiniä

eikä seuramme

harpun ja viulun ääntä

Ilman tarjoilijaa

ilman kauniita kasvoja

ilman soittajia ja viiniä

me olemme juopuneita

ja sekaisin

kuin kapakan juopot

(runokirjasta, kirjoittajaa ei nimetty)

Ei onni tule etsien
se saapuu eläen
Ei onni tule ulkoa
se nousee rinnasta-
jos nousee,
jos ei, niin herätä se sieltä
se kuulee omatunnon kieltä
ja nousee.

(Onni! J.H. Erkko)

Eilen oltiin ystäväisen kanssa kirjastossa keräilemässä runoja ja värssyjä muistojemme kirjoihin. Hyvä tapa helpottaa ikäväänsä kultaan. Nyt kun ei ikävä vaivaa noita voi kerätä ja myöhemmin sitten lueskella. Aion kerätä kirjaseeni kaikkia runoja jotka koskettaa jotenkin mun elämää nyt tässä. Sitten vanhempana voin niiden runojen kautta käydä läpi ne tunteet mitä nyt tunnen ja naureskella nuoruuden höpsöydelleni.
Muutamia vuosia sitten purin fiiliksiäni kirjoittamalla ite kaiken maailman ajatuksia ylös, mutta nyt en koe sitä luonnolliseksi tavaksi. Nyt paremmalta tuntuu tänne naputtelu ja noiden runojen keräily.

Ajattelin siis tulla ilmoittamaan olevani ihan hengissä enkä edes kaipaile ukkeliani ihmeen paljon. Tietenkin sitä aina olisi kiva aamu- ja iltakahvit juoda toisen kanssa ja jutustella päivästä, mutta onhan meillä nuo telefoonit. Elämä rullailee eteenpäin omalla painollaa. Tänään heräilin jo klo 7 kun äippäsein on kipeänä ja tarvitsi kyyditystä lääkäriin sekä muille asioille.
Napaan ruokaa ja päikkäreille tai kaupungille ;D